|
× virallinen nimi: × rotu, sukupuoli: × syntynyt, ikä: × väri, säkäkorkeus: × painotus: |
Robina SUN suomenpuoliverinen tamma 19.01.2009, ikä ruunikko, 160cm kouluratsastus |
× kasvattaja: × omistaja: × kotitalli: × rekisterinro: × koulutustaso: |
Stable of Sunset Donna VRL-05903 (s-posti) Antoisa VH05-031-7018 ko: GP re: 80cm me: 70cm |
kuvat © Raija T., kiitos!
Kokonaisuudessaan Bea on hyvinkin naisellinen ilmestys paitsi luonteeltaan myös ulkonäöltään. Luonteen naiselliset puolet ovat nimenomaan nämä mielialan satunnaiset muutokset, hirvittävä päättäväisyys ja ehkä jopa hieman itsevarmemman esittäminen, kuin mitä todellisuudessa on. Bea osaa myös tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, mikä ei tietenkään ole meille naisille saavutus eikä mikään. Olemme myös vaatimattomia, mutta salaa nautimme suunnattomasti, kun meitä kehutaan ja ylistetään, vaikka muka kieltäydymme punastellen kuuntelemasta "sellaista liioittelua". Jokaisella naisella on toki omat heikot kohtansa, niin Beallakin, mutta niitä ei tavata paljastaa aivan kaikille.
Naisellisuuden kaavaa hieman särkee Bean lapsiepäystävällisyys. Siinä missä jokaisen naispuolisen pitäisi mennä sekaisin pienistä vauvoista, leikkivistä prinsseistä ja prinsessoista, sekä kaupan ikkunan sammakko-kuvioisista potkupuvuista ja pikkuriikkisistä balettitossuista, ei Bea välitä lapsista pätkääkään. Tämä tamma ei ole lastenratsu eikä sellaiseksi muutu, sillä Bea vain hermostuu jaloissa hyörivistä ja kiljuvista pienistä olennoista. Omat varsansa Bea vielä hoitaa rakkaudella, mutta muiden hevostenkin jälkeläiset kierretään mielellään hieman kauempaa niiden ensimmäisen elinvuoden aikana.
Eniten Bea tykkää vierellään häntä itseään muistuttavista ihmisistä. Heidän on oltava paitsi ehdottomasti täysikasvuisia, mielellään myös päättäväisiä ja ennen kaikkea osaavia. Hoidettaessa Bea onkin kiltti, jos arvon ladya oikein käsitellään. Tärkein on ensivaikutelma, sillä arkana ja alistuvana karsinalle saapuva hahmo ei tätä neitiä pääse hoitamaan, kuten ei metelöiden ja raivoten tiensä aloittava juippikaan. Jos mokaat ensivaikutelman, on turha odotella uusintaottoa kovin piakkoin. Naisilla on hyvä muisti ja vakaa mielipide näissä asioissa.
Hoitamaan sopuisasti päästyään ei pitäisi kuitenkaan olla kovin vaikeaa suorittaa tointa myös loppuun asti. Harjatessa Bea ei paljolti aristele, jos hoitajastaan vähänkin tykkää. Laaduntarkkailu on kuitenkin alati käynnissä, joten vikatikit tulevat huomatuiksi. Keino saada Bea enemmän rentoutumaan löytyy yleensä kumisuon kanssa oikeasta paikasta rapsutellen. Hoidokin mielipiteen kyllä huomaa, sillä Bea ei ole varsinaisesti niitä arimpia neitejä. Hän jos kuka uskaltaa ilmaista mielipiteensä, vaikka siihen kuuluisi luimistelun lisäksi näykkimistä, pyörimistä ja pientä potkuakin. Onneksi on olemassa myös positiivisia tunteen ilmaisuja, joita Bea esittelee sitten, kun hoitaja on keksinyt vetää oikeasta narusta. Onnistuu tältä tammalta hoitajan mieltä lämmittävä hörähtely ja turvalla helliminenkin.
Varusteiden laitossa esiintyy näitä tavanomaisimpia kiukuttelun muotoja, kuten pullisteleminen ja kuolainten laitossa ehdoton "en varmaan avaa suutani" - kohtaus, mutta koskaan ei näistä olla oltu loppupeleissä selviämättä. Kavioiden kanssa töiden sujuminen riippuu täysin päivästä, mutta jostain kumman syystä kengittäjän tullessa osuu aina olemaan sellainen hieman huonompi. Onneksi ammattilainen -nimike tarkoittaa juuri sitä, että hänellä täytyy olla koulutus tai kokemus näitä naisten oikkuja varten. Muita Bean kanssa täysin päivästä riippuvaisia tapahtumia ovat yleiset siirtymiset paikasta toiseen. Taluttamalla päästään vielä yleensä aika hyvin etenemään, koska Bea on kuitenkin hieno nainen, eikä siksi voi osoittaa huonoa käytöstä julkisilla paikoilla. Toisaalta, jos taluttaja löntystelee, kiskoo tai näyttää muuten vain epäsopivalta kävelykumppaniksi Bealle, ei neiti pelkää vaihtaa seuraa. Aina on siis oltava tarkkana. Trailerilla liikuttaessa sujuvat osat ovat itse matka ja ulostulo, mutta lastaaminen tuottaa joskus ongelmia. Päivän lisäksi tähän toki vaikuttavat myös ympäristötekijät, sillä Beaa miellyttävä matkakaveri nopeuttaa lähtöä kummasti.
Ratsastettaessa Bea tuo esiin paitsi omat oikkunsa, vihdoin myös osaavuutensa. Tamma vaatii selkäänsä jämäkän ratsastajan, sillä ratsastajan löysäillessä ei viitsi Beakaan yrittää turhia. Kun ratsastaja osaa vaatia, antaa se lisäpotkua ratsullekin lähteä tavoittelemaan noiden vaatimusten täyttämistä. Askellajeissa Bea muistuttaa huomattavissa määrin uljasta isäänsä, sillä askelpituus on aivan omaa luokkaansa. Joissakin tilanteissa tamman harppomista täytyykin yrittää hillitä. Voinette kuvitella, ettei koululiikkeiden suoritus ole järin helppoa, kun ratsu siirtyy kentän päästä päähän vain kolmella rauhallisella askeleella. No juu, nyt taisin hieman liioitella.
Pitkiä ja matkaa voittavia askelia ne kuitenkin ovat. Laukka on ehkä sitä parasta antia kaikessa lennokkuudessaan, kun taas ravi tarjoaa aika rankkaa vatsalihastreeniä. Suustaan Bea osaa olla herkkä, joskin mielialavaihtelut antavat taas lisäjännitystä siihenkin herkkyyteen. Huonompana päivänä ei parane turhaan ohjista kiskoa, tai saat tutkia kentän pohjamateriaaleja oikein lähietäisyydeltä. Tarkemmin ajateltuani Bea lieneekin Antoisassa ainoa, joka tietoisesti saattaa nämä temput ratsastajalleen tehdä. Toisaalta auringonpaisteisena päivänä voivat hieman huolimattomammatkin avut mennä ongelmitta perille, eli mistään aivan tyranni-ratsusta ei ole kyse.
Pelottelu siis sikseen, sillä taisin mainita jotain myös Bean taidokkaasta puolesta. Ei tamman kiukuttelua aivan turhaan kestetä, sillä hyvää kannattaa odottaa, vai miten se klisee menikään. Hyvän päivän ja luottoratsastajan kanssa tytöstämme voi kuoriutua myös oikea koulukenttien perhonen. Tällaisina hetkinä sitä muistaa taas, miksi Bean tiedoissa lukee koulupainotus. Halutessaan osaa tamma olla paitsi notkea myös kuuliainen. Koulukentillä sen bravuuriliikkeenä voidaan pitää tahdikas ja elastinen piaffe, josta olemme monesti kuulleet kehuvia kommentteja. Koulupuolella myös maltti on valttia, ja Bea osaakin jättää turhat sähläilyt sikseen. Keskittymisessä ei siellä oikeastaan ole mitään välimuotoa, sillä se joko on tai ei ole päällä. Lienee selvää millaisiin päiviin edellä mainitut tilat ovat yhteydessä.
Koulupainotteinen Bea treenaa silloin tällöin myös esteradalla ja peräti nauttii tästä vaihtelun suomasta ilosta. Siellä voimme myös havaita sellaisia käyttäytymisen välimuotoja, joiden puuttumista koulutreeneissä on ihmetelty. Asia kun on nyt niin, että kouluratsastuksessa Bea on joko erittäin hyvä tai erittäin paha. Esteillä hän saattaa olla vain kohtalainen. Keskittyminen voi toisinaan herpaantua, ja hyppiessä myös sählääminen tuntuu olevan sallitumpaa. Täydellisyydestä pysytellään kaukana, mutta toisaalta totaalisia kuumenemisia tai käsistä lähtöjä ei pahemmin esiinny. Suoritus on aina jotain sinnepäin. Kieltäytymisiä tulee melko usein, mutta yli mentäessä tekniikka on kyllä aika hyvää.
Kilpailuissa Bean käytös on lähellä kotitreenejä, joskin pahimmat ja ratsastajalle nöyryyttävimmät näytökset jätetään yleisön edessä onneksi tekemättä. Mitään ihmisjoukon mielistelyä Bea ei harrasta, mutta ei juuri pelkääkään, joten jättää yleisön lähinnä omaan arvoonsa. Lapsilaumat ainoastaan ärsyttävät, joten punainen rusetti hännässä ja muutama varoituksen sana varmasti helpottavat myös Bean itsensä oloa.
Bea on harkitusti tarjolla jalostukseen. Kiinnostuessasi ota yhteyttä sähköpostilla.
× bwp-o Strand Break It! YLA2
Bean ensimmäinen kosketus äitiyteen oli sillä lailla erikoinen, että mammalomaksi matkustettiin Belgiaan Strand Belgiums nimiselle tallille. Tämän tallin oma ori Kjöst Leroy toimi isänä terveelle orivarsalle, joka syntyi Strand Belgiumsin kasvatusliitteen alle 21. lokakuuta vuonna 2009. Syntymäpaikkansa vuoksi poika on isänsä tavoin belgialainen puoliverinen. Varsa sai nimekseen Strand Break It!, kasvoi komeaksi 163 senttiseksi oriksi ja sai uuden kodin Heidi N:n (VRL-01725) omistuksessa. Sittemmin tämä Andiksi kutsuttu poika on kilpaillut tuloksekkaasti kouluratsastuksessa, hankkinut omiakin jälkeläisiä ja tullut palkituksi yleislaatuarvostelussa kakkospalkinnolla. Luonteeltaan Andi on Bean tavoin hieman vaihtelevainen, mutta osaavissa käsissä koulukentällä kerrassaan upea ja taidokas suorittaja.
× fwb-t Alloway Grove
Bean ensimmäisen tyttären isänä toimi SPL-palkittu Codebreaker Leya. Vuoden 2010 tammikuussa, tarkemmin sanottuna 17. päivä kyseistä kuuta, syntyi terve tammavarsa. Vieroituksen jälkeen tämä nuori neiti joutui valitettavasti pettymään uuteen kotiinsa, sillä omistaja joutui harhateille. Onneksi tämä Veraksi kutsuttu neitokainen on lujaa tekoa, eikä vahingoittunut elämän tarjoamista negatiivisista kokemuksista. Pohjan kautta ylöspäin kulki myös Veran tie, ja hän pääsi sittemmin rakkaan ystävämme Zikin huostaan Cheval Delameriin. Siellä hänellä on edessään vielä monia hyviä ja tavoitteellisia vuosia. Vera on väriltään rautias, säkäkorkeudeltaan 162cm ja painottunut vanhempien geenien ohjastamana kouluratsastukseen.
× fwb-o VIP MVA Fn PP MVA Jazz Artist KTK-II
Jazz Artist on Bean kolmas jälkeläinen. Terve ori syntyi 3. tammikuuta vuonna 2011 täällä kotona Antoisassa. Isänä toimi Antoisan oma mokkeripoika Smoker 73, ja koti tälle varsalle oli tiedossa jo hyvissä ajoin ennen syntymää. Jace siirtyikin tarpeeksi kasvettuaan nican omistukseen. Tämä ruunikko suomenpuoliverinen on säkäkorkeudeltaan 163 senttinen, aivan kuten Bean ensimmäinenkin varsa. Varsin tasaista tuotantoa, ettenkö sanoisi. Taitojen puolesta poika on kuitenkin saanut paljon verta isänsä puolelta, sillä Jace on painottunut isän suvun tavoin esteratsastukseen. Kilpaileminen onkin sujunut erittäin hyvässä tahdissa ja myös lapsenlapsia on Bea Jacen kautta saanut. Luonteeltaan ori on reipas ja rohkea, joidenkin sanojen mukaan jopa häsläävä tai ylisosiaalinen. Jace on kantakirjattu kakkospalkinnolle ja nimen edessä ulkonäöstä kertovat meiriitit VIP MVA Fn PP MVA.
| isä Heroes&Thieves holstein ruunikko, 168cm YLA2, KRJ-II |
ii. Hartwall GER holstein evm |
iii. Hero II evm |
| iie. Malagua evm |
||
| ie. Elegance holstein evm |
iei. Elphinstone evm |
|
| iee. Mandrel evm |
||
| emä Rycka CC ruotsinpuoliverinen ruunikko, 161cm |
ei. Ärbar ruotsinpuoliverinen evm |
eii. Regim evm |
| eie. Kelig evm |
||
| ee. Frostbiten CC ruotsinpuoliverinen evm |
eei. Kommun evm |
|
| eee. Ljus evm |
Isä Heroes&Thieves on upea koulupainotteinen tuontiori, rodultaan holstein. Hero on tämän komean herran kutsumanimi. Hän on ruunikko 168 senttinen ja varsin persoonallinen ilmestys. Ratsuna ori on lahjakas, mutta ei suinkaan helppo tapaus, vaan luonteesta löytyy kiukkua ja kovapäisyyttä. Vaikka omistaja kuvaakin Heroa toisinaan sanalla "hirveä", on ori oikeasti rakastettu ja ihailtu silmäterä ja mussukka. Hero kilpaili ennen eläkkeelle siirtymistä ylitse 70 sijoituksen verran kouluratsastuksessa ja palkittiin uurastuksesta KRJ:n laatuarvostelussa kakkospalkinnolla pistein 87. Sittemmin ori on saanut myös yleislaatuarvostelusta YLA2-palkinnon. Kaikkea tätä Hero on ollut saavuttamassa asuessaan Tropicassa, aikanaan hyvinkin tunnetussa tallissa. Jälkeläisiä Hero on maailmaan myös tuottanut, kaikki toinen toistaan upeampia kouluratsuja, ja Bea näistä järjestysluvultaan yhdestoista. Heron sukua tutkimalla voi löytää paitsi laatua, myös yllättäviä valintoja.
Bean ii. Hartwall GER on ruunikko holstein ja edustaa modernia kilpahevostyyppiä. Orin kutsumanimi on Hart. Hart on kilpaillut menestyksekkäästi jopa GP-tasolla, mutta sitäkin upeampi se on ollut periyttämään hyviä ominaisuuksiaan. Siitosorina suosio on ollut hyvä harvinaisen tasaisen periyttämisen vuoksi. Hart on myös hyväluonteinen. Bean iii. Hero II ei ole koskaan ollut aikansa tai sukunsa kirkkaimpia tähtiä, varsinkaan kun ottaa huomioon isänsä Maremba GO:n suunnattoman suosion yhtenä tunnetuimmista saksan jalostusoreista. Hero II ei aivan yltänyt isänsä tai joidenkin puolisisartensa tasolle, mutta oli silti enemmän kuin hyvä kilpahevonen. Kilpaili tämä musta komea holstein hienon määrän sijoituksia vaativalta tasolta kansainvälisistä kouluratsastuskilpailuista. Luonteeltaan ori oli suhteellisen mukava, vaikka omistikin omat oikkunsa mm. kengittäjää kohtaan. Iie. Malagua edustaa Bean isän puolen suvussa estepainotteista haaraa. Juuri täältä suunnalta periytyvät ne modernin, erittäin kevyen urheiluhevosen geenit. Malagua on holstein tamma ja hypännyt aikanaan estekentillä mielellään, rohkeasti ja kovin taidokkaasti. Jälkeläiset ovat hänellä menestyneet sekä koulussa että esteillä, vaikka Malagualle vain esteet olivat se juttu. Luonteeltaan tamma oli juuri sellainen hyvätapainen hevonen johon jalostajat ovat pyrkineet.
Ie. Elegance on nimensä mukainen, eleganssi holstein tamma. Hän on kilpaillut kouluratsastuksessa Int -tasolla kohtuullisen hyvillä sijoituksilla. Luonteestaan tammalta löytyy kuitenkin hieman tuittupäisyyttä, ja siksi jalostuksessa on pyritty käyttämään rauhallisempia oreja. Heroes&Thievesin kohdalla tämä rauhoittaminen ei ehkä toiminut, mutta kokonaiskuvallisesti tamma periytti jalostuskäytössä monia hienoja ominaisuuksia ja rakennetta jälkeläisilleen. Bean iei. Elphinstone on aivan upean, saksalaisen GP-kenttien tähden ja kantakirjaoriin jälkeläinen, mutta valitettavasti tämä menestys ei tainnut periytyä Elphinstoneen. Tämä ori taisi tuottaa pettymyksen isälleen, sillä niin hiljaa tästä pojasta on oltu. Ainoat todisteet tämän olemassaolosta ovat juuri Elegancen sukupuu ja merkinnät vanhempien jälkeläiskalenterissa. Kilpailuista ei ole merkittävää menestystä eikä mitään luonteesta kertovia dokumentteja jäänyt jälkipolville. Arkistojen kätköstä kaivettu vähäinen tieto kertoo orin olleen ruunikko ja eläneen 22-vuotiaaksi. Iee. Mandrel oli hyvin kilpaillut kouluholstein. Myös rakenteellaan tamma pääsi hurmaamaan. Jalostukseen ei Mandrelia kuitenkaan monesti ehditty käyttää, ja muutenkin se ehkä saavutettavissa ollut menestyksen huippu jäi koskaan tulematta. Se omistaja jonka kanssa Mandrel vielä kilpaili ahkerasti ja jonka hallussa tuotti pari varsaa, joutui tammasta luopumaan ikävissä olosuhteissa, eivätkä tulevat useat omistajanvaihdokset olleet Mandrelille enää suotuisia.
Emä Rycka CC on ruunikko ruotsalainen puoliverinen. Tammalta löytyy säkäkorkeutta 161cm ja ulkonäkö on kokonaisuudessaan kasvattajia miellyttävä. Kutsumanimeltään Rycka CC on pelkkä Rinja. Hänet on tuota Suomeen Ruotsista Kurppa und Kuntu - nimisen tuontikeskuksen toimesta, ja sen omistuksesta hän on siirtynyt tallille nimeltä Sunset, Kiia S:än omistukseen. Rinja on koulupainotteinen ja kilpaillut siinä lajissa huiman määrän sijoituksia. Hänen taitonsa yltävät Vaativan A:n tasolle, ja rataesteitä Rinjan kanssa voi hypätä 80cm, vaikka tässä lajissa tamma ei kilpailekaan. Rinja on luonteeltaan miellyttämishaluinen ja herkkä, ratsastettaessa reipas ja kuuntelevainen. Näitä hyviä ominaisuuksia on periytetty varmasti jälkeläisillekin, joita on kolme kappaletta. Kaikki näistä ovat tammoja ja nimetty yhteisellä teemalla emänsä tavoin R alkukirjaimena: Rambie, Robina ja Rinieh. Rinjalla on ollut tavoitteena käynnit laatuarvosteluissa, mutta omistajan ja tallinsa aktiivisuus on viime aikoina kovasti heikentynyt, joten saas nähdä siirtyykö Rinja jo viettämään vain leppoisia eläkepäiviä.
Bean ei. Ärbar on hieno yhteistulos ruotsalaisesta ja saksalaisesta kasvatuksesta. Rodultaan tämä ori on ruotsinpuoliverinen. Ärbar on luonteeltaan erittäin kiitelty, sillä ori on paitsi lempeä, kiltti, ystävällinen aloittelijoillekin, myös ratsastettaessa kuuliainen ja työteliäs. Koulupainotteisena hän on kilpaillut vaativalla tasolla uskomattoman hyvällä voittoprosentilla suuren määrän sijoituksia. Aktiivisen kilpauran jälkeen Ärbar on nähty vielä erään junioriratsastajan kanssa estekilpailuissa, sielläkin hyvillä tuloksilla metrin luokissa. Ulkonäöltään Ärbar on ruunikko ja 165 senttinen komistus. Kadehdittavan upeaan luonteeseen ja hienoon kilpailumenestykseen nähden ori on tuottanut maailmaan monien mielestä varmasti surullisen vähän jälkeläisiä, koska näitä ominaisuuksia olisi ollut kiva periyttää useammallekin. Eii. Regim oli 166cm korkea holstein. Ori oli väriltään ruunikko, ja edusti hienoa saksalaista sukua. Yleispainotteinen Regim kilpaili koulussa vaativalla tasolla ja hyppäsi rataesteitä 120cm. Kumpaakin lajia ori kilpaili hyvällä menestyksellä ympäri maailmaa matkustellen. Regim olikin erittäin suosittu ja kansainvälinen nimi jalostuksessa, ja oria käytettiin siitokseen Monissa Euroopan maissa. Eniten tämän jälkeläisiä löytynee, ei suinkaan sen varsinaisesta kotimaasta Saksasta, jossa niitä myös on, vaan Belgiasta, Hollannista, Ruotsista ja ehkä hieman yllättävästä Latviasta. Eie. Kelig oli rautias ja 160cm korkea ruotsalainen puoliverinen. Sen rakenne oli siro ja kaunis, jota on ihailtu menestyksellä monissa näyttelyissä, ja periytetty myös jokaiselle Keligin neljästä jälkeläisestä. Näyttelyiden lisäksi Kelig kilpaili hieman kouluratsastuksessa vaativa B - tasolla, mutta menestys oli varsin vaihtelevaa. Esteillä hän ei ole startannut ollenkaan. Kelig oli hyväluonteinen ja mukava ratsastaa.
Bean ee. Frostbiten CC oli koulupainotteinen ruotsalainen puoliverinen ja Ruotsissa hyvin tunnetun kasvattajan oma kasvatti ja elinikäinen silmäterä. Bitenistä kaavailtiin ensin yleispainotteista, mutta jostain syystä koulu vei sekä tamman että sen ratsastajan sydämet. Kotikentillä Biten oli kyllä hyvä hyppääjäkin, mutta kansainvälisille kentille lähdettiin pelkästään kouluratsastuksen vuoksi. Ruotsissa tamma voitti suuren määrän vaativan tason koulukilpailuja ja ulkomailla käytiin myös kohtuullisella menestyksellä. Tämän lisäksi Biten oli mukava luonteeltaan ja hyvä rakenteeltaan, ruunikko ja 163 senttinen. Bitenin uran piti jatkua vielä pitkään jalostuskäytössä, mutta varsoja ehdittiinkin hankkia vain kaksi, ennen kuin Biteniä kohtasi huono ja onni ja vakava loukkaantuminen. Tämän vamman seurauksena tamma oli pakko lopettaa. Eei. Kommun oli ruunikko, yleispainotteinen ja 168 senttinen ruotsinpuoliverinen. Hänen tasonsa koulussa oli vaativa B ja esteitä hypättiin 120cm. Rakenne oli näyttävä ja komea kaikessa suurikokoisuudessaan. Menestyksen tiellä oli vain Kommunin hieman turhan temperamenttinen luonne. Ori saikin vain pari jälkeläistä nuoremmalla iällä, ennen kuin se päätettiin luonteen rauhoittamiseksi ruunata. Tuuma onnistui ja poika rauhoittui jonkin verran. Myöhemmällä iällä se jopa myytiin opetushevoseksi ratsastuskouluun, ei toki missään tapauksessa aloittelijoille, mutta kokeneemmille koululaisille asennetta opettamaan. Eee. Ljus oli kimo, vain 159 senttinen pieni ruotsinpuoliverinen. Ljus oli koulupainotteinen ja kilpaili satunnaisia aluekilpailuja varsin hyvällä menestyksellä ennen kuin jaloissa alkoi esiintyä kilpauran keskeyttävää vaivaa. Ljusista pidettiin silti erittäin hyvää huolta sen mukavan luonteen ja kauniin, siron ja kevyen rakenteen vuoksi. Ljus sai kokea äitinä olemisen riemun vain kerran, mutta hoiti sen hyvällä menestyksellä.
